Hyvä taustatarina on hahmon rakentamisen ydin.

Mary Shelleyn kirjassa Frankenstein, tiedemies Victor Frankenstein menettää äitinsä ollessa vielä nuori. Tämä kokemus ruokkii hänen haluaan voittaa kuolema ja saa hänet lopulta ylittämään moraaliset ja eettiset rajat. Victor luo laboratoriossaan hirviön ja sinetöi samalla oman kohtalonsa. Hänen pyrkimyksensä voittaa kuolema ei vain epäonnistu, vaan se kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.

Päähenkilön taustatarinalla on kirjallisu
udessa hyvin merkittävä rooli, sillä se tuo syvyyttä ja uskottavuutta hahmoon. Taustatarina paljastaa hahmon kokemuksia, jotka ovat muovanneet hänen arvojaan, pelkojaan ja tavoitteitaan. Samalla se myös antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää hahmon motiiveja sekä tekojen taustalla olevia syitä.  

Hahmon menneisyyden ja tunteiden sanoittaminen auttavat lukijaa samaistumaan hahmoon. Kun lukija tietää, mitä hahmo on kokenut, hän voi tuntea empatiaa tätä kohtaan, vaikka hahmo tekisi kyseenalaisiakin tekoja.

Hyvin rakennettu taustatarina luo jännitettä ja paljastaa menneisyyden tapahtumia juuri sopivan verran. Taustatarinan avulla voidaan korostaa hahmon kehitystä tarinan aikana. Kun hahmon lähtöpiste on tiedossa, hänen kasvunsa ja muutoksensa saavat suuremman merkityksen. Taustatarina voi myös heijastaa suurempia teemoja. Esimerkiksi hahmon henkilökohtainen kamppailu voi toimia allegoriana laajemmille yhteiskunnallisille kysymyksille ja tehdä näin laajemmistakin ilmiöistä helpommin käsiteltäviä.

Hyvä taustatarina toimii parhaiten silloin kun sen vaikutukset todella näkyvät hahmon käytöksessä, teoissa ja valinnoissa.  Ilman selkeää syy-seuraussuhdetta taustatarina jää pelkäksi somisteeksi ja hahmo paperin ohueksi.

Ketun jäljille eli Joka ketun jälkiä seuraa!

Toukokuussa 2024 julkaistiin viimein trilogian 2. osa ja tässä kuvaus siitä. 😀

18-vuotias Nene kärsii unettomuudesta ja painajaisista, eikä koulunkäyntikään suju ongelmitta. Väsymys ja paha olo purkautuvat ikävällä tavalla, kun Nene alkaa kiusata luokkakaveriaan Emmaa. Epäonniset sattumat lukitsevat Nenen koulun alla kulkeviin käytäviin, joita oppilaat kutsuvat ”katakombeiksi”.

Maanalaiset käytävät johtavat satumaiseen metsään, jossa Nene kohtaa valkoisen ketun. Huima seikkailu vie aina muinaiseen Japaniin asti, jossa kilpailevat klaanit ovat ajautuneet sodan partaalle ja nuori Hikaru yrittää selviytyä parhaan kykynsä mukaan. Hikaru päätyy kauniin, mutta julman hovimiehen palvelukseen ja joutuu myös kohtaamaan menneisyytensä varjot. On tullut aika riisua naamiot, joiden takaa paljastuu hyvin toisenlaiset kasvot.

Joka ketun jälkiä seuraa on itsenäinen jatko-osa Sinikka Koyaman esikoisteokselle Joka kurjen laulua kuuntelee. Trilogian toisessa osassa käsitellään oman identiteetin kadottamista sekä koulukiusaamista kiusaajan näkökulmasta. Koyama itse on kokenut lapsuudessaan kiusaamista, mutta hän valitsi silti tarinan päähenkilöksi kiusaajan, koska halusi haastaa itsensä näkemään asiat myös vastakkaisesta näkökulmasta.

Teoksessa pohditaan Nenen kautta sitä, mikä saa nuoren kiusaamaan toista ja miten luokassa vallitsevat roolit ja hierarkiat vaikuttavat tähän. Japanilaisessa Hikarussa on paljon samaa kuin Nenessä ja Hikarun tarinan kautta lukijalle lopulta paljastuu se, mikä Nenen elämässä on pielessä. Tärkeäksi teemaksi nousee myös identiteetti, jota käsitellään varsinkin Japaniin sijoittuvassa tarinassa.

Joka ketun jälkiä seuraa on sekoitus fantasiaa, maagista realismia ja historiallista draamaa, jossa käsitellään elämän suuria ja ajankohtaisia kysymyksiä taiturillisen tarinankerronnan keinoin, samaistuttavasti ja koskettavasti.

Tarina kirjan takana

Rakkaus satuihin ja tarinoihin syttyi jo varhain lapsuudessani ja kulutin innokkaasti videokasetteja, kunnes viimein opin lukemaan. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät olleet minulle helppoa ja oppimisvaikeudet sävyttivät koko peruskoulun ala-astetta määritellen minua vielä pitkälle aikuisuuteen asti. Ja vaikka rakkaus kirjoihin oli aina ollut minussa hyvin vahva, niin en silti uskaltanut edes haaveilla omasta kirjastani. Kannustava perhe, ystävät ja opettajat saivat minut lopulta näkemään itsessäni olevan kirjoittajan, mutta kesti vielä vuosikymmen ennen kuin haaveistani tuli totta.

Esikoisteokseni Joka kurjen laulua kuuntelee vie lukijan salaperäiseen ruusuköynnösten peittämään taloon, nimeltä Villa Ruusu sekä muinaiseen tarunhohtoiseen Japaniin. Sofian tarina alkoi kehittyä mielessäni jo kymmenen vuotta sitten, mutta tarinan kirjoittaminen tyssäsi heti alkuunsa kiireiseen opiskelija-arkeen. Kun lopulta sain tarpeeksi aikaa kirjoitustyölleni, juoni lähti saman tien lentoon ja mukaan tuli myös japanilainen Mei. Noihin aikoihin tapasin japanilaisen mieheni ja sitä kautta Japani ikään kuin sujahti vaivihkaa mukaan Sofian tarinaan. Mein tarinan piti alun perin olla vain yhden luvun mittainen, mutta matkan varrella se kasvoi ja kasvoi niin että siitä tuli lähes tasaveroinen tarina Sofian tarinan kanssa. Kirjoitusprosessi oli pitkä ja haastava, mutta samaan aikaan hyvin antoisa. Pari kertaa tarina oli viedä minut umpikujaan, mutta sitten palat vain loksahtivat yhteen ja tarina oli valmis.

Tätä tarinaa kirjoittaessani minulle on ollut tärkeintä luoda mielenkiintoinen juoni, joka osaa yllättää ja koskettaa lukijaa. Haluan käsitellä tarinoissani ajankohtaisia teemoja ja peilata niitä historiaan. Yhdeksäntoistavuotias tyttö satojen vuosien takaisessa Japanissa kamppailee samankaltaisten ongelmien kanssa kuin hänen ikätoverinsa nykyajan Suomessa. Kulttuuristen tai ajallisten erojen sijaan keskiössä onkin samankaltaisuus. Olemme kaikki erilaisia, mutta silti niin samanlaisia.

Sinikka

Kuka olen ja miksi kirjoitan tätä blogia

Olen helsinkiläinen kirjailija Sinikka Koyama, joka kirjoittaa kirjoja nuorille ja nuorille aikuisille. Tarinani vievät lukijan matkalle, jossa unen ja valveen raja häilyy, ja jossa tarujen maailma on lähes yhtä todellinen kuin tuntemamme todellisuus. Kun realismi ja fantasia sekoittuvat, saavat vanhat myyttiset tarinat aivan uuden muodon. Vaikka tarinat syntyvätkin mielikuvituksesta, sisältävät ne aina murusia todellisuudesta tai ehkä fiktio onkin vain todellisuuden toinen puoli, jota emme vielä tunne.

Joka-trilogiani on sekoitus fantasiaa, maagista realismia ja historiallista draamaa, jossa käsitellään elämän suuria ja ajankohtaisia kysymyksiä samaistuttavasti ja koskettavasti. Teoksissani suomalainen ja japanilainen kulttuuri kohtaavat toisensa, samoin historia ja nykyhetki. Trilogiasta on julkaistu jo kaksi osaa eli Joka kurjen laulua kuuntelee (2022) ja Joku ketun jälkiä seuraa (2024). Trilogian päätösosa on tällä hetkellä tekeillä ja valmistuu todennäköisesti kevään 2025 aikana.

Olen suomalainen ja naimisissa japanilaisen kanssa, joten suomalaisuus ja japanilaisuus ovat vahvasti mukana elämässäni ja teoksissani. Kirjailijana haluan rikkoa kirjallisuuden rajoja ja kirjoittaa samalla hyvin laajalle lukijakunnalle, koska mielestäni hyvin kirjoitettu nuortenkirja toimii aivan yhtä hyvin myös aikuisille lukijoille.

Kirjoitusprosessin aikana olen maalannut erilaisilla tekniikoilla maalauksia, joiden kautta olen tutkinut teokseni tarinaa ja tunnelmaa. Maalauksiin on kätketty symboliikkaa, jonka tarkoitus on avata tarinaa kuvan keinoin. Valmiit maalaukset ovat näkyvillä näillä sivuillani ja yhdestä maalauksesta tulee myös teokseni kansikuva.

Tässä blogiassa aion käsitellä niitä asioita ja ajatuksia, joita kirjoitusprosessissa on herännyt ja kuvata käsikirjoituksen syntyä ja kehitystä valmiiksi teokseksi. Aion myös pohtia kirjallisuuden tulevaisuutta ja kehitystä ja olla osa sitä. Kirja on matka ja kokemus, jolla ei ole rajoja. Tervetuloa siis mukaani tälle matkalle!

Sinikka