Hyvä taustatarina on hahmon rakentamisen ydin.

Mary Shelleyn kirjassa Frankenstein, tiedemies Victor Frankenstein menettää äitinsä ollessa vielä nuori. Tämä kokemus ruokkii hänen haluaan voittaa kuolema ja saa hänet lopulta ylittämään moraaliset ja eettiset rajat. Victor luo laboratoriossaan hirviön ja sinetöi samalla oman kohtalonsa. Hänen pyrkimyksensä voittaa kuolema ei vain epäonnistu, vaan se kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.

Päähenkilön taustatarinalla on kirjallisu
udessa hyvin merkittävä rooli, sillä se tuo syvyyttä ja uskottavuutta hahmoon. Taustatarina paljastaa hahmon kokemuksia, jotka ovat muovanneet hänen arvojaan, pelkojaan ja tavoitteitaan. Samalla se myös antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää hahmon motiiveja sekä tekojen taustalla olevia syitä.  

Hahmon menneisyyden ja tunteiden sanoittaminen auttavat lukijaa samaistumaan hahmoon. Kun lukija tietää, mitä hahmo on kokenut, hän voi tuntea empatiaa tätä kohtaan, vaikka hahmo tekisi kyseenalaisiakin tekoja.

Hyvin rakennettu taustatarina luo jännitettä ja paljastaa menneisyyden tapahtumia juuri sopivan verran. Taustatarinan avulla voidaan korostaa hahmon kehitystä tarinan aikana. Kun hahmon lähtöpiste on tiedossa, hänen kasvunsa ja muutoksensa saavat suuremman merkityksen. Taustatarina voi myös heijastaa suurempia teemoja. Esimerkiksi hahmon henkilökohtainen kamppailu voi toimia allegoriana laajemmille yhteiskunnallisille kysymyksille ja tehdä näin laajemmistakin ilmiöistä helpommin käsiteltäviä.

Hyvä taustatarina toimii parhaiten silloin kun sen vaikutukset todella näkyvät hahmon käytöksessä, teoissa ja valinnoissa.  Ilman selkeää syy-seuraussuhdetta taustatarina jää pelkäksi somisteeksi ja hahmo paperin ohueksi.