Täydellisen nuortenkirjan jäljillä projekti on edennyt hyvin! Kasassa on nyt 61000 sanaa ja 191 sivua. Tarina on viimein ylittänyt puolivälin ja etenee mukavasti kohti loppuhuipennusta. Viime vuonna sain pienen apurahan Suomen Kirjailijaliitolta, mutta tänä vuonna minua viimein onnistu kunnolla. Sain Taide- ja kulttuurivirastolta eli entiseltä Taikelta työskentelyapurahan, jonka avulla voin viedä projektini maaliin. Apuraha on ratkaisevan tärkeä, jotta voin saattaa tämän projektin loppuun sen vaatimalla huolellisuudella, ajallisella panostuksella sekä taiteellisella kunnianhimolla. Kiitos apurahasta!!! 💖
Tarinan edetessä olen tehnyt lisää hienoja oivalluksia. Maailma ja sen historia alkavat taipua upealla tavalla osaksi itse tarinaa ja pala palalta kokonaisuus alkaa kehittyä silmieni edessä tavalla, joka hämmentää ja samalla ilahduttaa minua. Kyselyn avulla nuoret valitsivat tarinan maailmaan tärkeitä yksityiskohtia, kuten maailmanjärjestyksen, hyvän ja pahan välisen rajan, sekä uskonnollisen kehyksen. Nämä ovat pysyviä palasia, joita en voi muuttaa ja se itse asiassa helpottaa huomattavasti tarinan maailman rakentamista.
Fantasia maailmassa mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen runsaus välillä sekoittaa ja hämmentää. Vaikka itse tekisin selkeitä rajauksia ja valintoja, saattaa myöhemmin tulevat tarinalliset ongelmat saada minut kyseenalaistamaan nämä valinnat uudelleen. Jos vaikka olen valinnut maailmaani monarkian, mutta myöhemmin luomani valtarakenteet eivät toimikaan monarkian sisällä, niin saatan alkaa kyseenalaistamaan omia valintojani ja silloin kaikki suunnitelmani menevät sekaisin. Nyt tätä ongelmaa ei ole. Maailman rakenteessa ja myös tarinassa on tietyt muuttumattomat kulmapalaset, ja kaiken muun täytyy sopia näiden ”kulmapalasten” kanssa yhteen.
Olen huomannut, että jos kirjoittaminen alkaa jumittaa, tämä johtuu usein joko siitä, että tarinasta puuttuu jokin olennainen palanen, tai sitten tarina on menossa väärään suuntaan. Kun palaan muutaman askeleen taaksepäin ja huomaan missä kohtaa ongelma on syntynyt ja korjaan sen, tarina lähtee taas etenemään ilman ponnisteluja.
Kirjoittaessa siis todellakin kannattaa kuunnella omaa intuitiota. Se kertoo, jos tarinassa on jotain, joka ei toimia tai suunta on muuten väärä. Liian usein olen kuullut ja nähnyt miten intuition ääni ohitetaan ja tarinaa jatketaan vaikka väkisin. Ongelmien lakaiseminen maton alla ei kuitenkaan toimi pitemmän päälle, sillä rakenteellisilla ongelmilla on tapana kertautua myöhemmin. Jos sitten vielä kirjoittaa fantasiakirjasarjaa, voivat ongelmat laajentua niin, että viimeisen osan kirjoittamisesta tulee yhtä tuskien taivalta, kun mikään ei enää toimi niin kuin pitäisi.
Sitten vielä eräs tunnustus… Kirjailijaksi tuleminen on muuttanut minussa erään asian. En pysty enää lukemaan kirjoja samalla tavalla kuin ennen. Aikaisemmin vain sukelsin kirjojen maailmaan ja nautin matkasta. Saatoin lukea kirjan yhdessä päivässä, ja se oli ihanaa! Nyt lukemisesta on tullut hitaampaa ja raskaampaa. Kun luen kirjoja, sisäinen kriitikkoni herää, ja alan ylianalysoida tarinaa, nähdä ongelmia ja puutteita, jolloin nautinto lukemisesta katoaa. Tätä voi kai kutsua kirjoittajien ”ammattivaivaksi”, sillä olen kuullut myös muilta kirjoittajilta samanlaisia kokemuksia.
