Huone tarinankertojana

On yksi asia, joka jää usein vähemmälle huomiolle. Se on ympäristön, tilan tai huoneen kuvaus. Keskitymme enemmän hahmoihin ja juonikuvioihin, mutta aivan yhtä tärkeää on "näyttämä", jossa tarina tapahtuu. 

Kun esittelen uuden tilan, en kuvaa kaikkea mitä siellä on, vaan valitsen kolme ”ankkuria” eli olennaisinta asiaa, jotka kuvaavat parhaiten tilan luonnetta, tyyliä ja tunnelmaa, ja lukija rakentaa loput itse. Annan hänelle vain avaimet, joilla hän avaa oven omaan mielikuvitukseensa.

Huoneen kuvaus ei toimi, jos se on vain pelkkä luettelo sen sisältämistä esineistä. Liian pitkä kuvaus voi tuntua jopa uuvuttavalta, mutta pidempikin kuvaus voi toimia, jos se sisältää muutakin kuin vain huonekalujen luettelon.

Huone ei ole vain tila, vaan se on paikka, jossa tarina tapahtuu. Huonekuvaus voi olla kohtaus, jossa huone toimii tarinankertojana. Huone saattaa liittyä olennaisena osana maailman historiaan, siellä on voitu tehdä tärkeitä päätöksiä, käyty neuvotteluja, taisteltu ja jopa kuoltu, jolloin huone muuttuu lähes historialliseksi muistomerkiksi.

Julkinen tila ja yksityinen tila kertovat eri asioita. Henkilökohtainen hyvin yksityinen huone voi paljastaa jotain omistajansa persoonallisuudesta ja jopa salaisuuksista. Olen aikanaan opiskellut muotoilua ja siellä meitä opetettiin huomioimaan asiakkaiden tarpeet ja toiveet.

Kun kirjailija kysyy: Miltä huone näyttää?

Muotoilija kysyy: Mitä täällä tehdään?

Muotoilija näkökulma toimii hyvin, kun tarinassa kuvaillaan jotain tiettyä tärkeää huonetta. Voit tehdä itsellesi pienen "asiakasbriefin". Kun vastaat näihin kysymyksiin, niin sisustus alkaa syntyä melkein itsestään.

Käyttäjä

• Kuka käyttää tilaa?
• Kuinka vanha hän on?
• Mitä hän tekee siellä?

Tarpeet

• Mitä hänen täytyy pystyä tekemään helposti?
• Mitä hän tekee useimmin?
• Mitä hän välttelee?

Persoona

• Onko hän järjestelmällinen?
• Onko hän esteetikko?
• Onko hän säästäväinen vai tuhlaileva?
• Onko hän utelias vai kontrolloiva?

Tunteet

• Missä hän tuntee olonsa turvalliseksi?
• Mitä hän pelkää?
• Mitä hän yrittää unohtaa?
• Mistä hän haluaa muistuttaa itseään?

Historia

• Mitä huoneessa on tapahtunut?
• Mitä hän ei ole koskaan suostunut muuttamaan?
• Mitä hän on lisännyt vasta hiljattain?

Vielä lopuksi haluan sanoa, etten rakenna maailmaa vain selostamalla sitä vaan näyttämällä se ihmisten elämän ja kokemusten kautta. Esineet eivät ole mukana vain siksi, että ne näyttävät hienoilta vaan ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta, osa maailmaa ja sen tarinaa.

Eletty maailma syntyy kuluneesta kynnyksestä, korjatusta mukista, kirjan väliin unohtuneesta kuivuneesta kukasta ja siitä, että huone kertoo asukkaastaan vielä silloinkin, kun tämä ei ole enää paikalla.

Täydellisen nuortenkirjan jäljillä-projektin päivitys 25.7.2026

Täydellisen nuortenkirjan jäljillä -projekti on edennyt hyvin. Käsikirjoitus on kasvanut jo 274 A4-sivuun ja noin 90 000 sanaan. Lukuja on tällä hetkellä 36, ja lisää on vielä tulossa.

Tarina on viimein kääntymässä kohti loppuratkaisua, ja juonilankojen kokoaminen yhteen on alkanut. Samalla hahmot ovat tulleet minulle entistä tutummiksi, mikä tekee heidän ajatustensa ja näkökulmiensa avaamisesta yhä luontevampaa. Vaikka kokonaisuus on edennyt pitkälle, varsinainen työ on vasta puolivälissä. Toinen kirjoituskierros tulee käytännössä tarkoittamaan koko käsikirjoituksen uudelleen kirjoittamista. Siinä vaiheessa hiotaan niin rakennetta, rytmiä kuin yksityiskohtiakin.

Suurin haaste on ollut tarinan loppu, joka tuntuu kasvavan samaan tapaan kuin edellisessäkin käsikirjoituksessa. Vaikka jäljellä olevien lukujen määrä ja sisältö ovat olleet melko tarkkaan suunniteltuja, uusia lukuja on silti täytynyt lisätä useaan otteeseen. Tämän vuoksi maaliviiva ei tunnu lähestyvän, vaikka uusia sivuja syntyy jatkuvasti. Tarinan laajeneminen mietityttää, mutta en halua kiirehtiä sitä väkisin päätökseen. Tavoiteni on saada käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmiiksi syksyyn mennessä.

Pidän tärkeänä, että loppuratkaisu saa tarvitsemansa tilan. Tarinan viimeiset tapahtumat ovat niin merkittäviä ja mittavia, ettei niitä kannata kirjoittaa kiireessä. Lopun "rytinä" kokoaa yhteen koko kertomuksen draaman kaaren ja sinetöi tapahtumaketjun, joka on täynnä yllätyksiä, jännitteitä ja vahvoja tunteita. Juuri siksi haluan rakentaa tarinan päätöksen huolellisesti, jotta se tuntuu ansaitulta ja antaa lukijalle täyttymyksen tunteen.

Myös öljyvärimaalaukset ovat edenneet hyvää vauhtia. Ensimmäinen maalaus on aivan loppusuoralla, ja toinenkin on jo yli puolenvälin. Lisäksi olen suunnitellut kolmatta maalausta, jonka aloitan vasta, kun kaksi ensimmäistä ovat valmistuneet. 

Vielä pienen pienenä paljastuksena tarinasta: Tarinassa ratkotaan muinaisen kadonneen kaupungin mysteeriä, opiskellaan taikuutta ja joudutaan mukaan juonitteluun ja valtataisteluihin. Tarinassa myös rakastutaan ja etsitään vastausta ikiaikaiseen kysymykseen siitä, onko pahuus valinta vai seuraus.