Miksi enemies-to-lover-trooppi on haastava?

Kyselyyn osallistuneet nuoret toivoivat tarinaani vihollisista rakastavaisiksi -trooppia ja sen vuoksi olen miettinyt paljon sitä, miksi niin suositusta troopista löytyy vain kourallinen hyviä ja toimivia esimerkkejä. Tässä pohdintaani aiheesta.

Vihollisista rakastavaisiksi eli enemies-to-lovers-trooppi on yksi vaativimmista romanssin rakenteista, mutta sitä käytetään usein pelkkänä pintakoristeena, koska sen nimi myy, mutta samalla sen vaatimuksia ei ymmärretä tai haluta täyttää.

Hyvän enemies-to-lovers-trooppin kirjoittaminen vaatii todellista rohkeutta mennä epämukavuus alueelle, sillä todellinen vihollisuus on epämukavaa. Aito vihollisuus tarkoittaa: vastakkaisia arvoja, todellisia vahinkoja, moraalisia ristiriitoja ja tekoja, joita ei voi ohittaa vitsillä tai nopealla sovinnolla. Moni kirjoittaja ei uskalla tehdä romanssin toisesta osapuolesta vaarallista tai moraalisesti kyseenalaista, vaan korvaa vihollisuuden näsäviisaalla sanailulla, pienillä loukkauksilla ja harmittomilla väärinymmärryksillä.

Enemies-to-lovers-trooppi markkinoidaan usein lupauksena vahvasta kemiasta, roihuavista tunteista ja koukuttavista juonenkäänteistä, mutta kun lupausten lunastamisen aikaa tulee, tuloksena on täytekakun sijaan pelkkä pannukakku.

Vihollisuutta ei voi rakenttaa mitättömän tai vähäpätöisen pikkuriidan varaan vaan taustalla täytyy olla oikeasti todelliset erimielisyydet ja uskottava konflikti. Vihollisuuden rakentaminen vie aikaa ja tästä syystä hitauden pelätään vievän lukijan kiinnostuksen. Hyvän enemies-to-lovers-troopin rakentaminen vaatiikin pitkäkestoista jännitettä, ratkaisemattomia kysymyksiä sekä hetkiä, joissa hahmot joutuvat puntaroimaan valintojaan. Moni kirjoittaja ratkaisee konfliktin liian aikaisin, koska konflikti tuntuu raskaalta, halutaan päästä romanttiseen palkintoon, sen sijaan että uskallettaisiin pitää hahmot erillään.

Hahmojen välille syntyvän rakkauden ei ole tarkoitus helpottaa asioita vaan pikemminkin vaikeuttaa niitä. Tarinan edetessä hahmot alkavat ymmärtää toisiaan paremmin samalla kun heidän omat uskomukset ja arvot joutuvat koetukselle. Vihollisuus ei välttämättä katoa kokonaan, mutta se ei silti estä päähenkilöitä rakastumasta toisiinsa.

Enemies-to-lovers ei ole sanailua, pikku loukkauksia ja näennäistä vastustusta vaan se on tarina siitä, miksi kahden henkilön ei pitäisi rakastua ja miksi he silti tekevät niin.