Kuka, missä ja milloin? – Miten aloittaa tarina?

Kun kyselyn tulokset olivat viimein selvillä, oli aika kaivaa esiin post-it laput ja tehdä aikajana. Kyselyn olleessa vielä käynnissä olin jo pyöritellyt mielessä muutamia juonikuvioita ja kun tulokset viimein olivat selvillä, tarina alkoi kehittyä mielessäni melko nopeasti. Ensin oli tietenkin aloitettava päähenkilöstä, jonka taustaksi nuoret olivat äänestäneet ”vaikeista oloista noussut”. Tarinan aloitukseen taas oli valittu: ”päähenkilö elää rauhallista elämää, kunnes jotain ennennäkemätöntä tapahtuu ja kaikki muuttuu.”

Nämä kaksi elementtiä yhdistin sitten seuraavanlaisesti. Päähenkilöni on orpo ja kasvanut orpokodissa. Hän on juuri saavuttanut aikuisuuden ja lähtee ystävänsä kanssa etsimään töitä läheisestä rannikkokaupungista. Töitä on vaikea löytää ja töistä maksetaan aivan liian vähän. Lopulta päähenkilö ja hänen ystävänsä onnistuvat selvittämään erään kadonneen esineen mysteerin ja palkkion saatuaan he päättävät perustaa oman ”etsivätoimiston”, joka etsii kadonneita ihmisiä, eläimiä ja esineitä.

Tämä oli siis lähtökohta, josta lähdin rakentamaan tarinaa. Kirjoitin tarinan aloituksen post-it lapuille ja liimasin ne aikajanan alkuun. Sitten kirjoitin aikajanan loppuun tarinan päätöksen, joksi nuoret olivat valinneet: ”kirous murtuu, mutta paluuta entiseen ei ole.” Tämä vastaus sopii hyvin nuorten valitsemaan legendaan, joka oli ”muinaisen kirouksen legenda”. Legendat äänestys meni hyvin täpärälle, sillä heti toisena tuli ”kielletyn rakkauden legenda” ja kolmantena ”kadonneen valtakunnan legenda”. Näiden ero oli vain 1-2 ääntä, joten päädyin yhdistämään ne, niin että muinainen legenda kertoo eräästä hyvin vauraasta ja mahtavasta kaupunkivaltiosta, joka eli loiston päiviään, kunnes kielletty rakkaus langetti kirouksen kaupungin ylle ja kaupunki katosi. Tuhat vuotta myöhemmin tämä kirous uhkaa jälleen maailmaa ja päähenkilön tehtävä on ratkaista se. Konfliktiksi nuoret valitsivat kyselyssä ”muinainen pahuus palaa maailmaan”, joten yhdistän sen tähän kiroukseen.

Nyt kun minulla oli tiedossa sekä tarinan alku, että loppu, niin oli helppoa lähteä rakentamaan tarinaa aikajanalle. Post-it lappujen etuna on se, että tarinan kasvaessa ja kehittyessä, lappuja on helppo poistaa ja korvata. Alussa tehdyt suunnitelmat usein muuttuvat kirjoitusvaiheessa, joten aikajanan suunnitelmat eivät ole mitään kiveen kirjoitettuja. Ylipäätään suunnitelmissa kannattaa pitää joustoa. Liian tiukat suunnitelmat alkavat helposti rajoittaa luovuutta ja tyrehdyttää tarinan etenemisen. Avoin mieli ja rohkeus kokeilla tuntemattomiakin polkuja voi avata aivan uusia ja huikeita juonikuvioita, joita ei tullut edes ajatelleeksi!

Aikajanan lisäksi aloin myös suunnitella maailmanrakennusta muistikirjaani, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.