Reaktiivinen vai proaktiivinen päähenkilö?

Varsinkin romanttisissa fantasioissa näkee usein reaktiivisia päähenkilöitä. Tällaisten päähenkilöiden sisäinen elämä: tunteet, ihmissuhteet ja arki ovat keskiössä. Ulkoinen juoni liikkuu päähenkilön ympärillä, mutta hän ei ohjaa sitä. Tällaisessa tarinassa konfliktit tulevat hänen luokseen ja hän odottaa, että asiat ratkeavat tai ratkaisu syntyy usein muiden toimesta. Tällaisessa tarinassa juoni ei ole ensisijaisesti seikkailullinen, vaan emotionaalinen.

Proaktiivinen hahmo taas ei ole sama asia kuin: voimakas, rohkea, fyysisesti taitava ja jatkuvasti toiminnassa. Proaktiivinen hahmo suunnittelee, tekee valintoja, ottaa riskejä ja joutuu elämään seurausten kanssa. Proaktiivinen hahmo on ennen kaikkea juonen syy, ei sen seuraus. Jos jokin uhkaa proaktiivista hahmo, hän ei jää odottelemaan mitä tapahtuu, vaan pyrkii aktiivisesti selvittämään tilannetta.

Reaktiivinen juoni on helpompi kirjoittaa kuin proaktiivinen. Hahmon proaktiivisuutta voi testata siten, että jos poistat päähenkilön tarinasta, eteneenkö juoni silti lähes samalla tavalla?

Hyvät esimerkit reaktiivisista ja proaktiivisista päähenkilöistä ovat Twilightin Bella Swan ja Nälkäpelin Katniss Everdeen. Twilightissa Bella muuttaa isänsä luo, ihastuu Edwardiin, saa tietää vampyyreista, joutuu Jamesin kohteeksi ja hänet pelastetaan. Bellan päätökset ovat useimmiten emotionaalisia, eivät strategisia. Konfliktit syntyvät hänen ympärillään, mutta hän itse ei aktiivisesti pyri ratkaisemaan niitä vaan piileskelee ja odottaa vastustajan siirtoa.

Katniss taas on hyvin toisenlainen hahmo. Tarinan alussa Katniss ilmoittautuu vapaaehtoiseksi julmaan Nälkäpeliin. Hän liittoutuu taktisesti, uhmaa Capitolia ja hänen valintansa synnyttävät kapinaliikkeen. Juoni ei tapahtuisi ilman hänen tekojaan. Katniss on syy, ei seuraus.

Reaktiivinen hahmo siis reagoi tapahtumiin, kun taas proaktiivinen hahmo tekee päätöksiä, jotka synnyttävät tapahtumia. Kun aloittaa tarinan kirjoittamisen, on hyvä tehdä päätös siitä, miten aktiivinen päähenkilö on ja miten hän reagoi hänen ympärillä tapahtuviin asioihin. Onko hän passiivinen sivusta seuraaja vai aktiivinen ongelmanratkoja?

Tekemässäni nuorille suunnatussa kyselyssä en suoraan kysynyt, kuinka aktiivisen päähenkilön nuoret halusivat, mutta persoonallisuuteen ja impulssivisuuteen liittyvistä vastauksista saattoi päätellä, että nuoret toivoivat aktiivista päähenkilö. Päähenkilön suosituimmiksi persoonallisuuden piirteiksi nousi: älykäs ja nokkela sekä itsevarma ja kapinallinen. Impulsiivisuustasoa taas oli yli 3 (asteikolla 1-5).

Olen itse kirjoittanut sekä reaktiivisia hahmoja, mutta myös proaktiivisia ja oma henkilökohtainen suosikkini on proaktiivinen hahmo. Nuorten kyselyssä tekemät juonelliset valinnat tukevat myös proaktiivisuutta, joten siihen suuntaan ollaan nyt menossa. Päähenkilöni valinnoilla ja teoilla on siis iso merkitys tarinan tapahtumien kannalta ja lukija pääsee päähenkilön kanssa pohtimaan ratkaisuja lukuisiin haasteisiin sekä moraalisiin ongelmiin. 

Tavoitteeni on tarinassa myös hieman leikitellä näillä kahdella hahmotyypillä. Päähenkilöni on alussa hyvin proaktiivinen, koska hänellä ei ole mitään menetettävää. Keskellä tarinaa hänestä tulee reaktiivisempi, koska hän rakastuu ja huomaa, että hänellä on paljon menetettävää. Hän ei vain unohda tavoitettaan vaan alkaa rationalisoida passiivisuuttaan. “Teoillani ja valinnoillani on vaikutusta, enkä ole vielä valmis ottamaan riskiä.” Maailma ei kuitenkaan odota, eikä ongelmat katoa. Lopussa päähenkilön on aktivoiduttava jälleen ja vietävä proaktiivisuus uudella tasolla, sillä tällä kertaa hän taistelee jonkin puolesta ja panoksena on koko maailma.