Miksi valitsin uuteen tarinaani kolmannen persoonan?

Täydellisen nuortenkirjan jäljillä-kyselyn ensimmäisessä osassa käsiteltiin genrejen lisäksi, päähenkilöitä ja heidän välisiä suhteita. Päähenkilöäänestys meni niin tiukalle, että päätin nostaa tarinaan myös toisen hahmon, jonka näkökulmaa tarinassa seurataan. Kun mietin kerrontaa, kolmas persoona tuntui luontevimmalta. Se mahdollisti vaihtaa näkökulmaa näiden kahden päähenkilön välillä ja tarvittaessa myös vaihtamaan näkökulmaa muihin hahmoihin.

Kolmannessa persoonassa kirjoitetussa tarinassa on paljon myös muita etuja. Se antaa laajemmat mahdollisuudet tarkastella tapahtumia ja maailmaa eri kulmista. Kertoja voi liikkua useiden henkilöiden välillä ja kuvata tapahtumia, joista yksittäinen hahmo ei olisi tietoinen ja näkökulmaa on helpompi vaihtaa.

Tarina voi tuntua ”luotettavammalta” tai analyyttisemmältä, koska se ei ole yhden hahmon tiedon ja tunteiden varassa. Kolmas persoona antaa myös mahdollisuuden valita sopiva etäisyys, jolla tarinaa kerrotaan. Etäisyyden säätely on kolmannen persoonan suurimpia vahvuuksia. Kolmannessa persoonassa etäisyys tarkoittaa sitä, kuinka lähellä lukija on hahmon tietoisuutta: ajatuksia, tunteita ja havaintoja. Etäisyys ei ole kiinteä valinta, vaan jatkumo, jota kirjoittaja voi säätää tilanteen mukaan ja jopa saman luvun sisällä. Sitä voi ajatella eräänlaisena kamerana, jolla voi zoomata lähelle ja sitten taas kauas. Kolmas persoona antaa siis kirjoittajalle mahdollisuuden zoomata sisään hahmon kokemukseen ja ulos tarinan kokonaisuuteen, aivan kuten elokuvassa ja juuri tämä tekee siitä niin monipuolisen.

Maailmanrakennus on myös joustavampi, sillä ympäristöä, taustaa ja laajoja tapahtumaketjuja on luontevampaa kuvata kolmannessa persoonassa. Se mahdollistaa siirtymisen eri hahmojen näkökulmiin, jolloin maailmaa voi rakentaa monesta suunnasta.

Maailma ei ole objektiivinen selitys, vaan kokemus. Yksi hahmo voi pitää järjestelmää oikeudenmukaisena, toinen tyranniana. Omaan tarinaani liittyy paljon maailman historiaa, mytologiaa ja uskomuksia ja niiden avaaminen on huomattavasti helpompaa kolmannessa persoonassa. Lisäksi haluan tuoda esiin kaksi puolta eli etuoikeutetun henkilön näkökulmaa ja syrjityn ja heikossa asemassa olevan näkökulmaa. Näin maailma avautuu lukijalle moniulotteisemmin ja silloin tapahtumien syy-seuraussuhteen tulevat selkeämmiksi.

Kolmannessa persoonassa on tietenkin myös heikkoutensa. Lukija ei välttämättä koe hahmon tunteita yhtä intensiivisesti kuin minä-kerronnassa. Tarina voi tuntua kylmemmältä tai raportoivammalta, jos kertoja ei ole tarkasti fokusoitu. Useiden näkökulmien käyttö voi hämmentää lukijaa, jos sitä ei hallitse hyvin. Tämän asian olen pyrkinyt ratkaisemaan juurikin aiemmin mainitulla ”zoomaamisella” eli tietyissä tapahtumissa kerronta siirtyy hyvin lähelle päähenkilö, jolloin hänen tunteensa ja ajatuksensa kyseisessä tilanteessa avataan paremmin lukijalle. Näkökulman vaihdon teen myös selkeästi, niin ettei lukijalle tule epäselvyyttä siitä kenen näkökulmassa nyt ollaan. 

Kolmas persoona on kuin kamera, jota voit liikuttaa vapaasti paikasta toiseen. Voit painaa sen aivan hahmon ihoon kiinni kertoaksesi hänen ajatuksistaan ja tuntemuksistaan tai nostaa ylemmäs näyttämään, miten koko maailma hänen ympärillään liikkuu.