Mikä on kehätarina ja miksi se on niin haastava?

Kun lähdin suunnittelemaan fantasiatarinaani kyselyn tulosten perusteella, minulla ei vielä ollut käsitystä siitä, mikä kehätarina on ja millaisia haasteita siihen liittyy. Oikeastaan koko kehätarinan käsite oli minulle vieras, vaikka olin toki lukenut kirjoja, joissa kehätarinaa oli käytetty. Vasta oman tarinani kohdalla jouduin todella pohtimaan, mitä kehätarina tarkoittaa ja mistä siinä on kyse.

Lyhyesti kerrottuna kehätarina on tarina, jonka alku ja loppu liittyvät toisiinsa niin, että ne muodostavat ikään kuin ympyrän eli kehän. Kehätarinassa alku ei ole vain alku, vaan se on seuraus tarinan lopusta: lopun tapahtumat vaikuttavat tarinan alkuun, jolloin ympyrä sulkeutuu.

Kehätarinan suurin haaste on se, että tarinan alussa en voi vielä tietää tarkasti, mitä lopussa tapahtuu ja miten se vaikuttaa alkuun. Kehätarinassa hahmon tunnetila ja ajatukset riippuvat usein asioista, jotka paljastuvat vasta myöhemmin. Tämä tekee tarinan aloituksesta haastavaa, eikä juonilankoja saa useinkaan kiinnitettyä kohdalleen ensimmäisellä kerralla. Tarinan alkuun syntyy helposti harhapolkuja ja tyhjäkäyntiä, ja eri kohtausten yhdistäminen loogiseksi kokonaisuudeksi voi olla vaikeaa.

Siksi ensimmäinen versio on usein luonnosmainen ja keskeneräinen, eräänlainen rautalankamalli, jolla testataan tarinan rakennetta. Vasta toisella kierroksella hahmojen reaktiot, tunteet ja kokemukset syventyvät, ja kolmannessa versiossa päästään rakentamaan yksityiskohtia ja tekemään hienosäätöä. Kehätarinaa kirjoittaessa minun on ollut pakko hyväksyä tekstin keskeneräisyys ja raakilemaisuus, eikä se ole ollut suinkaan helppoa.

Olen kirjoittajana sellainen, joka haluaa tehdä mahdollisimman valmista ja “täydellistä” tekstiä, jossa mennään suoraan hahmojen sisään ja eletään tapahtumat heidän kauttaan. Kehätarinassa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en tunne hahmoja kunnolla enkä tiedä, miten myöhemmät tapahtumat vaikuttavat heihin tai miten tarinan loppu heijastuu alkuun. Tämä johti siihen, että kirjoitin tarinaa monta kertaa harhaan ja jouduin yhtä monta kertaa palaamaan takaisin ja kokeilemaan uutta suuntaa.

Kehätarinassa, kuten muissakin tarinoissa, loogisuuden täytyy toimia. Jos hahmo toimii päättömästi ja tekee juonen kannalta epäloogisia ratkaisuja, tarina ei enää toimi. Lukijan pitää kokea, että tapahtumat johtavat loogisesti toisiinsa ja että hahmojen valinnat vaikuttavat tapahtumien kulkuun. Kehätarinassa vihjeet ovat erityisen tärkeitä, mutta niitä ei saa olla liikaa eikä liian vähän. Vihjeet eivät myöskään saa tulla liian aikaisin, jottei mysteeri ratkea liian nopeasti. Niitä pitää ripotella sopiviin kohtiin, joista lukija voi kerätä niitä vähitellen.

Kehätarinassa jokainen suuri tapahtuma vaikuttaa muihin kohtiin. Jos muutan yhtä asiaa, alun logiikka voi muuttua, samoin keskikohta ja loppu. Kehätarina saattaa myös paisua kuin pullataikina, kun uudet oivallukset synnyttävät uusia juonilankoja. Tämä tekee kirjoittamisesta välillä haastavaa, mutta samalla kehätarina on rakenteellisesti erittäin mielenkiintoinen ja palkitseva, kun sen saa toimimaan kunnolla.

Kirjoitin tarinani alun monta kertaa uudelleen, ja tekstiä lensi "roskakoriin" siihen tahtiin, että välillä alkoi jo hirvittää. Lukuisten yritysten jälkeen sain kasattua kelvollisen alun ja pääsin vihdoin etenemään. Kun saavutin päähenkilöiden kannalta tärkeän käännekohdan, tarina imaisi viimein mukaansa ja tapahtumat alkoivat kehittyä kuin itsestään.

Tarinan puolivälissä sain hetken hengähtää, mutta vain hetkeksi, sillä seuraavana haasteena on tarinan päättäminen ja juonilankojen sitominen yhteen oikeassa järjestyksessä. Se tulee olemaan haastavaa ja vaativaa, joten rohkeutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan jälleen runsaasti.