✨ Fantasia ei ole tarinan esteettinen kulissi ✨

Millainen on hyvä fantasiatarina ja mikä tekee tarinasta hyvin toimivan fantasian?

Ensimmäinen fantasiakirjani oli Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Kaksosten aika. Lukukokemus oli niin mullistava, että heppakirjat saivat jäädä ja fantasia vei mennessään. Luen edelleen fantasiaa paljon ja se on suosikkigenreni. Kun nuorille tekemänässäni kyselyssä yli 40% nuorista valitsi fantasian suosikkigenrekseen, olin luonnollisestikin riemuissani.

Olen pitkään haaveillut fantasiateoksen kirjoittamisesta, mutta genren suosio ja sieniä sateella syntyvät kirjat, saivat minut epäröimään ja miettimään, kannattiko ”kilpailuun” lähteä mukaan ja olisiko minulla vielä jotain uutta annettavaa näin suositulle genrelle? Lopulta nuoret tekivät päätöksen puolestani ja kyselyn kautta sain viimein hyvän syyn kirjoittaa fantasiaa, ilman että suosikkigenren taakka painoi liikaa harteitani.

Fantasia on genrenä valtava aarreaitta. Se antaa mielikuvitukselle laajat lähes rajattomat mahdollisuudet kehittää tarinaa suuntaan taikka toiseen, mutta se sisältää myös monia sudenkuoppia. Rajattomuus voi olla myös eksyttävää ja silloin usein unohtuu, että fantasiakin tarvitsee toimiakseen vahvan logiikan, joka rakentaa uskottavuutta ja lisää samaistuttavuutta.

Fantasiassa on myös toinen hyvin yleinen ongelma, joka saattaa jäädä logiikan varjoon ja se on fantasian määrä ja merkitys tarinassa. Olen usein lukenut fantasiatarinoita, jossa hahmot ja tapahtumat voisivat aivan yhtä hyvin sijoittua, vaikka meidän maailmaamme. Monissa teoksissa fantasia tekee maailmasta erikoisen näköisen, mutta ei juuri tuo muuta uutta tai muuta tarinan ydintä. Tällöin fantasia jää tarinassa kuriositeetiksi. Fantasiasta kerrotaan, mutta sitä ei koeta. Lukijalle sanotaan, että tämä maailma on maaginen, mutta lukija ei tunne sitä.

Tämä on ongelma varsinkin silloin kun lukija nimenomaan haluaa lukea fantasiaa, joka tuntuu ja näkyy, eikä ole vain koriste. Fantasia vaatii kuitenkin mielikuvitusta. On kyettävä ymmärtämään, miten vaikka taikuus vaikuttaa fantasiamaailman asukkaiden arkeen, ja miten yliluonnolliset olennot toimisivat osana yhteiskuntaa. Fantasia ei voi kuitenkaan olla täysin irrallaan meidän maailmamme lainalaisuuksista, sillä muuten se muuttuisi liian sekavaksi ja käsittämättömäksi ja siksi kirjailijan tehtävä on huolehtia, että fantasiaa on tarinassa juuri sopiva määrä, ei liika, eikä liian vähän.

Kun fantasia on aidosti osa tarinaa, fantasiamaailman erityispiirteet synnyttävät hahmojen ongelmia, vaikuttavat heidän valintoihinsa ja ohjaavat juonen tapahtumia. Tällöin fantasia ei ole vain taustakulissi, vaan yksi tarinan syy-seurausketjun osista.

Loppuun kaiken voikin kiteyttää, että hyvä fantasiamaailma ei ole paikka, jossa tarina tapahtuu, vaan syy siihen, miksi tarina tapahtuu.